Home

Blogia kannattaa ehdottomasti seurata myös sen omalla Facebook-sivulla. Lisään sinne enemmän pienempiä juttuja, uutisia ja ajatuksia tästä kaikesta. Tarkoitukseni on, että blogissa keskittytään mahdollisimman paljon itse aiheeseen ja että blogin lukijoiden ei tarvitse kahlata läpi kaameaa tekstimäärää.

Facebook-sivu löytyy osoitteesta:
https://www.facebook.com/Poliisirikokset

Vinkki uusille lukijoille: 

Lukeminen kannattaa aloittaa ihan alusta eli Keissi 1:stä. Näin saa kokonaiskuvan kaikista kirjoituksista, aikajanasta ja tapahtumista. Alusta löytyvät myös ne jutut, jotka ovat tällä hetkellä poliisijohdon aloittamassa esiselvityksessä. Kaikki tekstit löytyvät sivun oikeassa yläkulmassa olevan Blog-painikkeen takaa.

EDIT: Jos etsit Radio Rockilla ollutta blogia, tämä on ihan oikea paikka. Koko haastattelu löytyy nyt osoitteesta: https://www.supla.fi/audio/3847824

Tämän blogin tarkoituksena on saattaa kansalaisten tietoon, millaisia väärinkäytöksiä ja vakavia rikoksia poliisiorganisaatiossa on tehty ennen ja tehdään nyt. Kaikki poliisien tekemät rikokset eivät todellakaan tule ilmi saatikka julkisuuteen.

Poliisissa on liian kauan totuttu siihen, että ulkopuolista valvontaa ei ole. Se, että poliisi tutkii syyttäjä-vetoisella tutkinnalla poliisin toisessa poliisipiirissä tekemää rikosta, mahdollistaa poliisien tekemät rikokset ilman todellista pelkoa tai riskiä kiinnijäämisestä. Tällaista systeemiä ei ole missään toisessa Euroopan maassa.

Jotkut niistä henkilöistä, joista kerron tässä blogissa, ovat tällä hetkellä hyvinkin korkeissa poliisiviroissa. Oma poliisikokemukseni rajoittuu Helsingin poliisilaitokseen. Todistamani jutut ovat 10 vuoden takaa. Se, että ne tapahtuivat niin kauan sitten, ei silti vähennä tai poista niiden vakavuutta. 

Kerron myös lukijoiden omista kokemuksista, jos niistä löytyy tarpeeksi näyttöä. Lukijat voivat lähettää minulle sähköpostia omista kokemuksistaan osoitteeseen: poliisienrikokset@gmail.com

Tämä sähköpostitili on luotu ainoastaan tätä blogia varten. Käsittelen kaikki minulle kerrotut tapaukset äärimmäisellä luottamuksella, sen verran vakavista asioista on nyt kyse. Kysyn aina kirjoittajalta luvan viesteistä kertomiseen blogissa. Uhkausviestit ovat eri asia ja toivon, ettei sellaisia ala tulla nykyistä enempää.

Blogin tärkein tavoite on ehkä se, että poliisi on ehdottomasti saatava ulkopuolisen valvonnan piiriin. Se, että poliisi tutkii toisen poliisipiirin poliisia, on ollut liian edullista poliisille jo aivan liian kauan. Poliisi itse puoltaa nykyistä järjestelmää, enkä yhtään ihmettele miksi.

Suomi on todella ainoa maa Euroopassa, jossa ei ole poliisin ulkopuolista valvontaa, eikä asianmukaisesti eristettyä sisäistä tutkintaa. Poliisin puolelta ollaankin jo tässä blogin olemassoloaikana ehditty selittelemään tilannetta. Poliisi on itse toistuvasti kehunut omavalvonnan toimivuutta, ja jokainen on varmasti viime aikoina huomannutkin sen, miten paljon epämääräisiä uutisia poliisista on paljastunut. 

Poliisi itse tahtoo toiminnalleen läpinäkyvyyttä. Sitä se saa ainoastaan ja nimenomaan juuri ulkopuolisella valvonnalla. Läpinäkyvyys tekee myös poliiseille mahdottomaksi toimia virassa toistuvasti väärin ilman seuraamuksia. 

Ne ihmiset, jotka tuhoavat toisia ihmisiä ja toisten elämää, pitää saada pois poliisista. Se olisi eduksi myös poliisiorganisaatiolle: arvostus säilyy. Ja poliisi pystyy olemaan se, mikä sen kuuluukin olla ihmisten suojelija.

Nimeni on Joakim Lindholm ja olen entinen poliisi. Kirjoitan kaikesta omalla nimelläni ja myös valokuva minusta löytyy täältä. Nämä kaksi asiaa varmasti kertovatkin sen, että seison sanojeni takana. Näin aion tehdä loppuun asti. 

Uusille lukijoille suosittelen vahvasti, että lukeminen kannattaa aloittaa alkupään teksteistä niin saa selvyyttä moneen asiaan ja kuvan siitä, miten kaikki on blogin aikana edennyt. Kaikki virallisessa esiselvityksessä olevat jutut löytyvät nimenomaan blogin alkupäästä Keissi 1:stä alkaen.

Olen perustanut blogin maaliskuun lopussa, ja se on vasta elinkaarensa alussa. Tiettyjä juttuja en tutkinnallisista syistä kerro ihan heti, jotta poliisi ei ehdi valmistautua ihan kaikkeen tietoon, mitä minulla on.


Kielenkäyttö blogissa on paikoitellen hyvin roisia, mutta tarkoitus ei todellakaan ole loukata ketään. Pahoittelut siitä jos näin käy. Käytän kieltä, jota poliisissa käytettiin ja käytetään, jotta jutut säilyvät mahdollisimman autenttisina ja todenmukaisena.

Blogin tekstit saattavat olla monelle hyvin ahdistavaa luettavaa, ja osa kertomistani teoista on todella julmia. Olen painottanut useasti omalla FB-seinälläni, että olen valmis vastaamaan sanoistani jokaisen henkilön edessä, jonka tekemistä rikoksista kerron. Siinä voidaan sitten katsoa, kuka puhuu totta ja kuka ei. Helsingin poliisilaitos tulee todennäköisesti kieltämään useat tapahtumat ja rikokset viimeiseen saakka, sillä mm. eräällä henkilöllä, josta kerron, on tällä hetkellä yhdessä Suomen poliisin korkeimmista viroista. Toivon kuitenkin, että näin ei kävisi.

Omasta taustastani sen verran, että aloitin työurani vartijana ja järjestyksenvalvojana, jonka jälkeen hain poliisikouluun. Pääsin sisään toisella yrittämällä vuonna 2004. Sain silloin soveltuvuustestistä sen aikaisen hakuhistorian parhaan tuloksen.

Työskentelin Helsingin poliisilaitoksen Itäkeskuksen piirissä ensin kentällä noin 1,5 vuotta ja sen jälkeen olin Itäkeskuksen rikosilmoitusten vastaanotossa karvan yli vuoden. Sieltä siirryin Helsingin poliisilaitoksen ulkomaalaisyksikköön, jossa työskentelin noin kolme vuotta. Viimeisimmät ajat olin yksikön voimankäytönkouluttajana siihen saakka, kunnes masennuin. Usko poliisiin oli mennyt, enkä enää tiennyt, ketkä niitä rikollisia oikeasti ovat.

Painotan, että suuri osa poliiseista on hyviä, mutta saastaa ja salattuja poliisien tekemiä rikoksia on todella paljon. Yksi tärkeimmistä syistä sairastumiseeni oli se, että en kestänyt enää kaikkea sitä, mitä näin ja olin nähnyt poliisien tekevän: rankkoja rikoksia, väkivaltaa ja juttujen peittelyä juttu toisensa jälkeen. Osa todistamistani rikoksista ovat rikosnimikkeiltään törkeitä. 10 vuotta olen pelännyt puhua niistä. Vaikeneminen näistä asioista on ollut tuskallista. 

Nyt viimein olen päättänyt kertoa ihan kaiken, mitä tiedän poliisin vallan väärinkäytöstä. Toivon myös, että se syyllisyydentunne, joka minulla on ollut 10 vuotta siitä, etten ole silloin tapahtuneista asioista uskaltanut kertoa, hellittäisi.

Asioiden perusteellinen tutkiminen tulee viemään aikaa. Sen vuoksi tämä blogikin ei ole vielä paljon alkuvaihetta pitemmällä. Harkitsin tarkkaan blogin aloittamista useiden kuukausien ajan, ja nyt jo saanut sen avulla on saatu uskomattoman paljon asioita aluilleen.


Kaikki kirjoittamani tapaukset ovat tällä hetkellä sisäisessä tutkinnassa tai esiselvityksessä, jonka poliisijohto on itse käynnistänyt. En mainitse tekijöiden nimiä kertomieni tapahtumien yhteydessä yksinkertaisesti siksi, koska se on väärin ja erittäin huono asia tulevaa tutkintaa ja selvitystä ajatellen. Olen kyllä toimittanut nimet sisäiseen tutkintaan. Ne henkilöt, joista kerron, tunnistavat takuulla itsensä. Vaikka kertomani tapaukset ovat 10 vuoden takaa, lähes kaikki tekijöinä olleet poliisit ovat edelleen virassa ‒ osa hyvinkin korkeissa sellaisissa. 

Liian monta vuotta vaikenin. Olen jo nyt saanut lukuisia yhteydenottoja ja tsemppiviestejä. Kiitos niistä kaikista. Lukijoiden kertomuksia on ollut järkyttävää lukea, vaikka minua ei enää mikään yllätäkään. Viestien määrä ja niistä paistava turhautuminen kertoo siitä, että olen liikkeellä täysin oikealla asialla. Asian kokonaisuuden kannalta lukijoiden kertomukset ovat äärimmäisen tärkeitä, jotta asiat selvitettäisiin mahdollisimman laajalti.

Kaiken tämän teen omalla nimelläni ja seison selkä suorassa omien tekstieni takana loppuun saakka. En luovuta vaikka mikä tulisi. Tiedän itse totuuden ja sen takana seison. Osassa kertomissani tapauksissa laitan myös itseni peliin sellaisella tavalla, joka ei ole todellakaan ole minulle ”edullinen”. Kaikki tämä siksi, että nyt haluan kertoa kaiken mahdollisimman totuudenmukaisesti ja siksi minunkaan on turha esittää mitään enkeliä. Minähän olen jo pelkästään siinä rikkonut montaa pykälää ja ohjetta, etten aikanaan uskaltanut tai kyennyt kertomaan kaikista tapahtumista omille esimiehilleni.

Blogin motto on: ”Poliisia ei pidä pelätä, sitä pitää kunnioittaa. Tämä kunnioitus on poliisin itse ansaittava ja kyettävä säilyttämään.” Näiden sanojen myötä saamme toivottavasti Suomeen poliisin, joka on oikeasti maailman paras ja luotettavin.

Joakim Lindholm


Get new content delivered directly to your inbox.