Keissi 8: Poliisi ja seksin ostaminen ihmiskaupan uhrilta

Tätä tekstiä olen säästänyt tähän päivään saakka, kun tiesin että Helsingin Sanomat on julkaisemassa laajaa juttua poliisin suhtautumisesta niinkin rankkaan rikollisuuteen kuin ihmiskauppaan ja poliisin kyvystä tunnistaa sitä. Hesarin juttu kannattaa ehdottomasti lukea; teksti oli rankkaa ja todella hyvin tehty.


Jotkut tahot ovat miettineet, että laitanko blogissa itseni peliin ja että olenko itse ollut osaton kaikkiin juttuihin. Olen pyrkinyt pysymään niin lähellä totuutta kuin mahdollista tämän erittäin tärkeän asian vuoksi. Kyllä, tämä on niin tajuttoman tärkeä asia, että juuri tässä tekstin aitouden vuoksi ja totuuden edessä paljastan itsestäni asian, joka ei moraalisesti todellakaan ole oikein ja olen siitä kaikkea muuta kuin ylpeä. Nykyisin en missään nimessä tekisi vastaavaa. Ensimmäinen kerta avasi silmäni tajuttomalla tavalla, mutta se siitä. En selittele asiaa sen enempää.


Tämä teksti on tiivis ja käsittelee kahta tapausta. Ikävä kyllä toisessa on mukana silloinen todella hyvä poliisikaveri, jonka kanssa muutoin oli erittäin mielenkiintoisia reissuja. Joitakin rajoja vain ei pidä ylittää.


Molemmat teot tapahtuivat Ulkomaalaispoliisissa ja saattokeikoilla Ateenaan. Reissut olivat suosittuja siitä syystä, että perillä oltiin noin klo 16 ja siitä alkoi vapaa ja paluu oli seuraavana päivänä noin klo 15 aikaan. Bilesaattoina niitä pidettiin yleisesti, ja saatot olivat usein yksinkertaisia suorittaa. Siinä ei ole mitään väärää, että kun vapaa-aika alkoi, korkin sai niin sanotusti aukaista. Se oli ihan laillista vapaa-ajan viettämistä. 

Ensimmäisessä tapauksessa meitä oli kolme poliisia viemässä yhtä väkivaltaista saatettavaa. Toinen näistä poliiseista on käsittääkseni sittemmin erotettu virasta muiden rikosten vuoksi. Niitäkin rikoksia peiteltiin vuosia, mutta en voi niistä kertoa ilman, että tässä nimeän henkilöitä. Toisesta poliisista minulla ei ole tarkempaa tietoa kuin että käsittääkseni hän on virassa. Nuori poliisi, saman ikäinen kuin minä.

Tämä ”virasta erotettu” poliisi ilmoitti minulle, kun olimme hetken olleet vapaalla, että nyt voitaisiin lähteä hakemaan naisia. Alkoholia oli siinä vaiheessa kulunut melkoinen määrä, ja totesin että ”Noh, mennään sitten”. Eli rehellisesti sanottuna kyse oli siis siitä, että lähdetään etsimään prostituoituja. Kuten alussa sanoin, niin hävettää aivan tajuttomasti kirjoittaa asiasta, vaikka ei se tietääkseni laitonta silloin Kreikassa ollut, mutta näiden tapahtumien jälkeen käsitykseni seksibisneksestä muuttui totaalisesti.

Otimme taksin ja sanoin kuljettajalle, että tietääkö tämä missä täällä prostituoituja olisi tarjolla. Kuljettaja ilmoitti, että löytyy ja vei meidät alueelle, missä oli paljon strippiklubeja, pornokauppoja yms. Oletin, että alue on vastaavanlainen kuin punaisten lyhtyjen katu, ja se siitä. Taksinkuljettaja vei meidät ovelle, jossa oli jokin punainen kyltti. En muista mitä siinä tarkalleen luki. Nousimme portaat ylös, ja oven takana oli eräänlainen aula, jossa oli kaksi ei-kreikkalaista henkilöä. Nainen ja mies. Hinnaksi ilmoitettiin 60 euroa per naama. Minä menin ensimmäisenä ovesta, jonka luo minut oli ohjattu.

Oven takana odottava näky oli jotain ihan muuta kuin mitä olin odottanut. Siellä oli itkuinen nainen, joka ei osannut sanoa mitään muuta englanniksi kuin ”Help me”. Totesin siinä tilanteessa, että ”Ei helvetti nyt ei ole laillista hommaa ja tämä nainen ei ole tässä vapaaehtoisesti”. Näkyä on vaikea kuvailla, kaikki tapahtui niin nopeasti, mutta se oli karmea. Tilanne nopeiden tunteiden ja ajatusten kanssa oli, että: Miten tässä maassa voisi auttaa tällaista naista? Kenelle kertoa? Kuinka iso rinki on kyseessä? Mitä meille olisi tapahtunut? No, se näky sai minut loppuelämäksi muuttamaan käsitystä maksullisesta seksistä ja tajusin sen, mitä ihmiskauppa oikeasti on. Olin silloin nuori ja kännissä, himot, mutta onneksi ja ikäväksi myös valot, päällä.

Menin huoneesta ulos, jossa saatolla mukana olleet kaksi poliisia istuivat edelleen aulassa. Siinä sitten tajusin, että kyse on ainoastaan tästä yhdestä naisesta. Siellä ei ollut ketään toista, vaan me jonotettiin tämän yhden apua pyytävän naisen luokse.

Sanoin näille kahdelle, että ”Nyt lähdetään helvettiin täältä, että siellä on nainen joka pyytää apua! Ei todellakaan ole kaikki kunnossa tässä hommassa”. Tämä nykyään viralta pois laitettu poliisi tokaisi tähän, että ”Ei muuten mennä, että me ollaan maksettu tästä” ja marssi sisään huoneeseen. Minä sanoin siinä, että en halua tähän osallistua mitenkään ja yritin saada toista poliisia lähtemään mukaan, mutta liikaa viinaa ja sama ajatus. ”Maksettu on jo”,  ja hän kertoi myös saaneensa 10 euroa alennusta.

Menin ulos odottamaan ja mietin, että mitä helvettiä me olemme juuri tekemässä. Mietin tietysti sitä, että olin juuri ollut menossa ostamaan seksiä ja tällaista oli vastassa. Pitkän aikaa kuvotus itseäni kohtaan oli tajuton. Tunnetta on vaikea kuvailla, koska periaatteessa olin menossa tekemään jotain laillista, mutta moraalisesti kuitenkin arveluttavaa, ja vastassa on tuollainen näky. Ensimmäinen kokemukseni maksullisesta seksistä Kreikassa. Mietin myös sitä, että miksi ihmeessä nämä kaksi menivät sinne, vaikka sanoin heille täysin selvästi, että ”Lähdetään täältä, tämä on ihmiskauppajuttu!”

Odotin ulkona tupakalla ja hain jostain kioskilta lisää juotavaa. Jonkin ajan kuluttua tämä ensimmäinen tuli ulos ja tokaisi minulle jotain tyyliin, että hyvin se sujui kun laittoi tukan tyynyyn. Sanoista en mene takuuseen, mutta jotain vastaavaa tämä entinen poliisi totesi ikään kuin ylpeillen, että kyllä sen siihen sänkyyn sai. Aikaa kului ja sitten tuli tämä toinen ulos ja vähän ajan päästä hän rupesi miettimään, että jääköhän kiinni pettämisestä, ja kertoi, ettei ole sitä aiemmin tehnyt. Siinä sitten kuuntelin sitä kitinää, että perhana ei kai vaimo saa selville, että on käynyt ”vieraissa”.

Tämän jälkeen menimme jatkamaan iltaa yökerhoon ja tämä ”erotettu” poliisi totesi että ”Tästä ei sitten puhuta, että kuten aina ollaan sovittu, niin se mitä saatoilla tapahtuu, se jää sinne”. Eipä siinä tilanteessa oikein mitään muuta voinut kuin myönnellä.

Kotimaahan kun päästiin niin kerroin esimiehelle ainoastaan siitä, että löytyi tällainen nainen, että voiko sitä auttaa jotenkin. En muista keskustelusta tarkemmin muuta kuin, että kysyin että voiko naiselle Suomesta käsin jotenkin tarjota apua. En maininnut työkavereiden tekoja. Olisi pitänyt. Tiedän.

Toinen kerta oli kun tämän hyvän kaverini kanssa päätimme mennä tutkimaan Omonia-aukion ympäristöä. Se oli silloin tunnettu siitä, että se on turisteille erittäin vaarallinen. Kyseessä on alue, jossa Kreikka säilytti turvapaikanhakijoita. Näyt siellä oli karmeita ja mieleenpainuvia. Niistä on turha tässä alkaa kertoa, koska eivät liity juttuun sinänsä. Äitejä vauvat sylissä piikittämässä avoimesti yms.

Meillä oli tämän kaverini kanssa reissuilla tapana aina kierrellä mahdollisimman vaarallisia paikkoja. Ja kuten olen aiemmin kertonut, niin halusin itse nähdä mitä kaikkea maailmassa on ja mitä siellä tapahtuu. Tämän vuoksi menimme yhdessä myös tämän kuuluisan Omonia-aukion alueelle. Tähän mieheen luotin siinä mielessä, että pärjäämme kyllä siellä kahdestaan.

Päädyimme lopulta sivukujan ”pubiin” yhdelle. Ulkopuolella oli melkoinen määrä miehiä, kansalaisuudeksi veikkaisin ehkä Moldova-Serbia-akselia. Joukossa oli myös nainen, joka kertoi, että sisällä on tyttöjä. Tajusin heti mistä on kyse. Halusin ottaa selvää asiasta ja rupesin kyselemään, että mitä maksaa ja mikä on homman nimi. Tässä vaiheessa oletin myös hyvän ystäväni olevan samalla asialla eli että otetaan selvää ja katsotaan, voidaanko asiassa auttaa näitä naisia.

Sisällä oli tyttöjä, ja kysyin yhdeltä, että mennäänkö. Kaverilleni tarjottiin neitsyttä, jonka hinnaksi ilmoitettiin 20 euroa. Oma ”valintani” oli 15 euroa. Menin naisen kanssa viereiseen motelliin, jossa piti maksaa 10 euron huoneen tuntivuokra. Valitsin tämän naisen juuri siitä syystä, että hän puhui hieman englantia. Kaverini jäi juttelemaan tämän neitsyen kanssa ja totesi, että mene rauhassa tutkimaan, että kyllä tässä parin oluen ja kauniin naisen kanssa pärjää.

Menin tämän naisen kanssa huoneeseen ja sanoin hänelle, että en halua seksiä, vaan haluaisin tietää että mistä on kyse ja voinko jotenkin auttaa. Kysyin, että voinko auttaa naista mitenkään esim. rahallisesti, että onko hänellä jotain piiloa, jossa voi rahalla saada apua. Nainen kertoi piilon löytyvän, ja annoin hänelle 50 euron setelin. Kysyin vielä, että pystynkö tekemään jotain hänen hyväkseen. Nainen sanoi, että ei minun kannata, koska Kreikan poliisi on sekaantunut asiaan. Minulle käy vain huonosti, jos menen asiasta ilmoittamaan. Pyysin naista lepäämään edes sen hetken, jos se jotain auttaa. Nainen purskahti itkuun. Voitte kuvitella, miltä tuntui istua ihmisen edessä, joka on ”myytävänä” 15 eurosta ja kaikkea muuta kuin omasta tahdostaan.

Nainen istui hetken siinä itkien ja kertoi, että tyttöjä oli päässyt pois. Asiakkaat kyllästyvät, jos on liian kauan samoja naamoja. Toivottavasti piti paikkansa tämän naisen kanssa. Nainen totesi lopuksi, että hänen on käytävä suihkussa, ettei hän näytä epäilyttävältä tai siltä, ettei seksiä ollut.

Menin takaisin baariin, jossa kaverini istui vielä tämän neitsyen kanssa. Sanoin hänelle, että nyt tuli niin paha olo, että mennään helvettiin täältä. Eiköhän tämä maailma ole jo nähty. Kaverini yllätti minut siinä vaiheessa täysin ja totesi, että hän jää kyllä tämän neitsyen kanssa tänne. Vieläkin mietin, että olisiko siinä hänellä voinut mennä naamaan jotain muutakin kuin alkoholia, sillä tästä miehestä en olisi ikinä sellaista uskonut. Edelleen tuntuu pahalta kirjoittaa tästä. Olihan siellä tosiaan kaikkea saatavilla ja myytävänä. Tämän miehen kanssa me nimenomaan teimme reissuja, joissa tutkimme pahoja paikkoja ja otimme selvää siitä, että mistä niissä on kyse.

Sanoin kaverilleni että minä ainakin lähden nyt ja vielä varmistin, että meinaako hän oikeasti jäädä. Hän totesi jäävänsä. Palasin yksin hotelliin. Seuraavana aamuna, kun känni oli jo päällä, kysyin häneltä, että et kai oikeasti ostanut sitä neitsyttä ainakaan seksin takia. Tähän hän vastasi, että kyllä hän osti ja että kannatti.

Näiden Kreikan reissujen jälkeen oma käsitys seksibisneksestä muuttui totaalisesti. Silloin aloin miettiä, kuinka paljon kaikessa todella on sitä pimeää puolta. Miten joku voidaan todeta vapaaehtoiseksi ja joku toinen ei? Näitä panemassa käyneitä poliiseja koskevissa ajatuksissani on edelleen iso kysymysmerkki: miten ihmeessä joku kykenee sellaiseen? Mutta ilmeisesti aika moni kykenee, onhan ihmiskauppa yksi maailman suurimmista rikollisuuden aloista.