Blogin henkisestä kuormasta ja avunpyyntö

Yksi äärimmäisen iso ja tärkeä asia, josta en ole vielä kirjoittanut, on blogin mukanaan tuoma henkinen kuorma. Moni ei välttämättä edes ymmärrä, miten henkisesti kuormittavaa on ollut kirjoittaa poliisirikos-aiheista blogia ja käsitellä sitä koskevia ja sen ympärillä olevia ihmisten tapauksia. 

Kun aloin kirjoittaa, tiesin tekstin poikivan lukuisia vastauksia. Niistä monessa on käsitelty todella rankkoja asioita. Minulle on tullut kaikkiaan satoja viestejä, jotka ovat sisältäneet, jos nyt eivät ihan murhia, niin kaikkea muuta mahdollista. On tullut yhteydenottoja, joista on paistanut läpi äärimmäinen epätoivo ja tuska. Sellaisten lukeminen tuhoaisi kenen tahansa tunne-elämältään normaalin ihmisen mielenterveyttä, varsinkin jos tietää, ettei kirjoittajaa pysty auttamaan. Sille on ollut siis syynsä, kun olen tekstejä yksin naputeltuani joutunut ottamaan välillä blogista taukoa ja etäisyyttä. Raskaimmat jutut menevät ihon alle. Uskallan väittää, että kenellä tahansa menisi. Tuskin kukaan olisi osannut valmistautua siihen, mitä tämä kaikki on pahimmillaan ollut.

Jos jotain hyötyä on ollut masennuksen kanssa painimisesta noin 10 vuoden aikana, niin olen oppinut keinoja pärjätä ja saanut ymmärrystä, mitä ihmisen tuska ja epätoivo voi oikeasti tarkoittaa – ymmärrystä siitä, miltä se helvetti pahimmillaan voi tuntua. Olenkin monelle kirjoittanut tsemppiviestejä, kun ei juuri muuta ole ollut tehtävissä. Joskus yksikin ymmärtävä ja välittävä sana voi olla äärimmäisen iso asia ihmiselle, joka on menettänyt kaiken eikä jaksa enää eteenpäin. Niin kuin erään upean musiikkivideon lopussa lukee: empatia ei maksa mitään.

(Jos jotakuta kiinnostaa ko. musiikkivideo äärimmäisen tärkeästä asiasta, niin tässä se on): https://youtu.be/qTYkMkik1A0 )

Lukijoiden kertomuksista osa on koskenut siis hyvin rankkoja tapauksia. En voi lähteä suoraa päätä väittämään mitään todeksi, enkä siis ota kantaa, missä kaikissa tapauksissa mahdollisten rikosten tekijät ovat poliiseja. Kirjoituksissa on joka tapauksessa tuotu esiin todella törkeitä rikoksia raiskauksista törkeisiin pahoinpitelyihin: vainoamista, uhkailua, lapsen törkeää hyväksikäyttöä tai jopa raiskaamista, kuten eräässä juuri käsittelemässäni jutussa.  

Yhteinen tekijä räikeimmissä jutuissa on ollut ihmisen pelko mennä laitokselle tekemään ilmoitusta. Tästä teemasta tulee varmasti enemmän juttua myöhemmin, kun tajutonta työrupeamaa tekevä toimittaja saa hommansa pakettiin. Yksi kysymys on myös epätietoisuus, onko selvittäminen edes mahdollista, jos juttu on jo kertaalleen tutkittu pimeäksi. Suhteilla ja kaveruudella – näitä riittää.

Poliisissa tällaisia juttuja hoitavat äärimmäisen taitavat ja koulutetut henkilöt. Pääkaupunkiseudulla Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikkö ja Keskusrikospoliisi (KRP) ovat rikostutkinnan eliittiväkeä, jos niin voi sanoa. Niissä työskentelee kokeneita ja hommansa osaavia tutkijoita.

Poliisiliiton puheenjohtajan mielestä poliisin oma ”sisäinen tutkinta” on täysin riittävä ja toimiva tapa. Tähän en voi sanoa muuta kuin, että haistakoon pitkän paskan. Herra voi tulla selaaman saamiani sähköposteja ja kertoa sen jälkeen, onko vielä samaa mieltä homman toimivuudesta nykyisellään. Usein toki he, joilla itsellään on jotakin peiteltävää, puolustavat menetelmää, jolla saa vääryydet helpoimmin painettua villaisella.

Poliisikoulussa sanottiin aikoinaan, että poliisin pahin vihollinen on entinen poliisi, joka on kääntänyt takkinsa ja siirtynyt rikolliseen maailmaan. Tämä tietää kaiken poliisin taktiikoista, rikostutkinnoista, teknisen tutkinnan menetelmistä, ihan kaikista poliisin toimintatavoista.

Väitän kuitenkin, että yksi vihollinen on vielä pahempi: poliisi, joka tekee rikoksia, pukee päällensä virkapuvun ja pääsee käsiksi ihan kaikkeen. Siinäpä miettimistä.

Haen blogiin apua:

Osaisiko joku auttaa blogin finanssipuolessa? Miten blogilla voisi tienata edes sen verran, että saisi laskut maksettua ja ruokaa pöytään? Se pitäisi tietenkin tapahtua niin, ettei Poliisihallitus ala jälleen hengittää niskaan.

Blogin kanssa on mennyt ja menee jatkuvasti niin paljon aikaa, että sitä voisi tehdä täyspäiväisenä työnä. Ei ole kaikkien nähtävillä, miten paljon koko ajan autan ja vastailen ihmisten kysymyksiin taustalla. Nyt olen taloudellisesti tilanteessa, jossa saatan joutua pitämään taukoa sekä blogista että somesta, jossa moni on viime aikoina varmasti huomannut merkittävästi lisääntyneen aktiivisuuteni. Haluaisin voida auttaa ja tehdä huomattavasti enemmän, mutta raaka totuus on, etten kykene tässä taloudellisessa tilanteessa.

Jos jollakulla on tietoa, kuinka blogin avulla voisi tienata edes pieniä summia esimerkiksi mainostuloina, ota yhteyttä. En tajua siitä puolesta yhtään mitään. En ole päästänyt tänne toistaiseksi periaatteesta mainoksia, mutta tässä tilanteessa on pakko hieman lipsua. Mainokset ovat huomattavasti pienempi paha kuin se, etten pysty pyörittämään tätä kokonaisuutta aktiivisesti. Nyt täytyy toimia vähimmän haitan periaatteella. En hyväksy kuitenkaan mitään arvojani vastaan sotivia mainoksia. Jos joku blogin pitämisestä enemmän tietävä voi tässä hieman avustaa, olen hyvin kiitollinen. 

Julkaissut poliisirikokset

Olen 39 vuotias mies Helsingistä. Tosiaan entinen poliisi kuten etusivulla kerron. Nykyään teen musiikkia ja yritän elää mahdollisimman hyvää elämää masennuksen kanssa joka aikanaan laukesi poliisina.

5 vastausta artikkeliin “Blogin henkisestä kuormasta ja avunpyyntö

  1. Ja sä tiedät kaiken taktiikoita, tutkinnasta, teknisen tutkinnan menetelmistä…
    Hah hah ! !

    Milloin olet viimeksi ollut poliisitöissä ?
    Mitä tiedät 2010 eteenpäin tulleista menetelmistä, taktiikoita tai teknisen tutkinnan touhuista, puhumattakaan taktisen tutkinnan tekemisistä.
    Jos Sinä olisit edes 25% niin kova kuin annat ymmärtää, ja tiedät nykypäivän poliisityöstä, olisit vieläkin töissä eikä olisi annettu ymmärtää että ”kiitos ja kassan kautta”… Sano mitä sanot, näin se vaan on.
    Tätä et nyt varmastikaan päästä kommentti osioon, koska joku/jotkut hieman tietää myös aikaisemmasta…

    Tykkää

    1. Enpä sellaista ole väittänytkään. Oma koulutus ja osaaminen kyllä varmasti riittäisi pitkälle, monet asiat varmasti ovat kehittyneet ja hyvä niin. Uskoisin silti että monet asiat pohjautuvat silti samoihin perusasioihin kuten dna, sormenjäljet yms. Blogissa en ole missään neuvonut miten poliisin pitäisi tehdä töitään.

      Jos sinulta on täysin mennyt ohi niin blogissa nimenomaan olen puolustanut suorittavan tason poliiseja. Yleensä ne joilla menee ihon alle ovat niitä, joilla itsellä on jotain vastaavaa.

      Myöskin olen tuonut monesti esiin, että en haluaisi edes työskennellä nykyisessä organisaatiossa. Itsehän virastani luovuin tarkoituksellisen viestittelyn jälkeen, joka oli jo osa blogin alkua. Kävin 2016 pyörähtämässä ja samat ongelmat, sama työilmapiiri ja sain jo silloin täysin tarpeekseni kaikesta.

      Kannattaa nyt lukea ehkä blogi huolella läpi ja henkeä vetäen miettiä, mikä blogissa niin tajuttomasti häiritsee. P tunnuksen alun perusteella, olet jokusen aikaa poliisissa ollut.

      YT Joakim

      Tykkää

  2. Mielenkiintoista on se, että yksikään poliisi ei ole blogin olemassaolon aikana kommenteissa rehellisesti myöntänyt nähneensä/tehneensä rikoksia. Ne ikäänkuin dementoidaan pois – lakastaan maton alle.
    Samanlainen meininki on lastensuojelussa, siellä tehdään paljon rikoslakirikoksia, mm. virkasalaisuuden rikkomisia, virkavelvollisuuden rikkomisia ja jopa todistusaineiston vääristelyä. Esimiehet ja ylempi johto ei ole huomaavinaankaan vaikka on jopa mustaa valkoisella.
    Kaikki kiistetään tai yritetään selitellä parhain päin, eli sama juttu kuin poliisissa – KUKAAN ei ota vastuuta.

    Tykkää

    1. Se on ikävimmillään juuri näin. Poliisissa omana aikana jos lähti kritisoimaan jotakin, kuten itse tein ulkomalaaisyksikössä, johto heti tarttui siihen.

      On varmasti kova paine edelleen puhua asioista. Siitä minulle blogin alussa moni poliisi kirjoitti ja edelleenkin tulee viestejä, että on helpottavaa että joku viimeinkin puhuu asioista.

      Se on mielenkiintoista että entisiä poliisejakaan ei ole astunut ulos puhumaan ongelmakohdista ja vääryyksistä.

      Olisiko tilastollisesti tajuttoman eliitti joukko, jos aina homma tehtäisiin oikein ja kukaan ei edes käyttäydy huonosti.

      Suomalaiset ovat tottuneet nielemään kaiken poliisin puolelta eikä kukaan ole oikein uskaltanut lähteä näin isoa koneistoa vastaan. Nyt kansa on herännyt ja mitta on ihmisillä tullut täyteen.

      Erästä toimittajaa lainaten niin onhan Suomessa barometrin mukainen luottamus poliisiin lähes Pohjois-Korealaisella tasolla.

      Toivon kuitenkin että nyt ihmiset muistavat sen tärkeimmän, suuri osa poliiseista on kuitenkin hyviä Ja ne pahat saattavat ikävä kyllä liata monen muunkin maineen.

      Yt Joakim

      Tykkää

  3. Jos teetät poliisirikokset -tarroja ja myyt niitä 5-10€ kappale verkkokaupassa, niin kenelläkään ei pitäisi olla asiaan mitään naputtamista. Ja kevytyrittäjyydet taitaa mahdollistaa melko helposti myynnin laillisuuden

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: