Keissi 5: Poliisien käytöksestä

Olen sopinut todella hyvän ja luotettavan toimittajan kanssa siitä, että siihen saakka kunnes on kerätty tarpeeksi aineistoa ja haastateltu asianosaisia ja niitä, jotka näistä asioista jo tietävät, en kirjoita isoimmista tapauksista, ainakaan kovin monesta. Ja myös niitä ihmisiä, jotka ovat minulle kirjoittaneet, on kuultu. Tästä huolimatta tämä tekstini on silti todella pitkä, ja toivon että jokainen jaksaisi lukea loppuun saakka.

Paljastan tässä tekstissä myös itsestäni asioita, joista kaikista en todellakaan ole ylpeä.

Hyvin mielenkiintoista on myös seurata poliisin itse aloittamaa esiselvitystä blogistani, etenkin kun  yksi rikoksista syyttämäni henkilö on Poliisihallituksessa. Asiassa on tosiaan erikoista se, että esiselvitys aloitettiin, vaikka toistaiseksi kukaan muu kuin minä ei vielä tiedä kertomastani nimilistasta. Toki itsekin osallistun selvittelyyn, ja osaan kyllä huomauttaa jos joku kivi on jäänyt kääntämättä tai siellä yritetään yhtään mustamaalata tai peitellä väittämiäni.

Sain eilen poikkeuksellisen erikoisen viestin Helsingin poliisilaitoksen palveluksessa olevalta henkilöltä. Parin toimittajankin kanssa asiasta käymäni keskustelun perusteella viestien sisältö on selkeästi tulkittavissa uhkaukseksi, jossa minua yritetään saada luopumaan aloittamastani taistelusta oikeudenmukaisuuden puolesta. Laitan tämän kirjoituksen loppuun suorat lainaukset viestienvaihdosta. Ilman kirjoittajan nimeä tietysti ja muutenkin siten, ettei miestä voida tunnistaa. Sisäpiiri tietona kuulin, että varsinkin Pasilassa joudutaan väkeä tsemppaamaan siihen, ettei siellä lähde mopo keulimaan minun suuntaan. Moni mätä poliisi varmasti pelkää sitä, mitä kaikkea tiedän ja mitä lukijat minulle kirjoittavat  Nähtäväksi jää kuinka moni heistä lopulta joutuu tutkinnan alle.

Jokunen teksti on osunut silmään keskusteluista, joissa on ainakin esiinnytty poliisina ja yritetty mustamaalata minua muka tuntemalla minut. Seuraavaksi siis kylmää faktaa minusta.

Ei, en lähtenyt maitojunalla kotiin. Jäin sairaslomalle, kun olin hommaan täysin kypsä ja osin siksi masennuin. Luovuin itse virasta lopulta v.2020, kun viimeinenkin into palata tämän hetken poliisiin laimeni. Minulla ei ole ACAB tatuointia, mutta muita tatuointeja on kyllä paljon. En myöskään vihaa poliisia, päinvastoin. Haluan, että poliisista tulee luotettava. Sen asian luulisin tehneeni selväksi, jos ihmiset ovat blogini kokonaan lukeneet. Minulla ei myöskään ole itsellä huonoja kohtaamisia poliisin kanssa kuin mitä nyt tämän blogin aloittamisen jälkeen. Joten ei, en ole todellakaan katkeroitunut, pössyttelelystä ulospotkittu poliisi. 

Masennus ei aiheuta harhoja. Joku onkin jo kuulemma ehtinyt leimata tekstini mielenterveyspotilaan hulluksi voimafantasiaksi. En myöskään ole käyttänyt laittomia päihteitä poliisina ollessani muulloin kuin sen yhden kerran, josta olen kertonutkin. En ole psykoottinen narkkarikaan. En pidä itseäni narkomaanina sen vuoksi, että polttelen sätkän silloin tällöin hyvää musiikkia kuunnellessa. Alkoholia toki kului vapaalla ja reissuilla. Ja kyllä, olen harrastanut seksiä ulkomailla. En kuitenkaan maksanut siitä koskaan, vaan tapasin upeita naisia, joiden kanssa asiat sitten etenivät pidemmälle. Kreikassa kävin jopa pari kertaa strippiklubilla.

Yhteen upeaan kamerunilaiseen naiseen jopa rakastuin niin lujaa, että mietin tosissani muuttoa sinne. Kirjoittelimme pitkään viestejä ja ajatuksia sähköpostitse ja vielä jokunen vuosi sitten harmitti kovasti, etten koskaan lähtenyt. Hän oli hyvässä asemassa Kamerunissa ja olisi nimenomaan halunnut minun muuttavan sinne, eikä todellakaan toisin päin.

Kyllä, elin todella hurjasti ulkomaanreissuilla. En kuitenkaan syyllistynyt mihinkään muuhun rikokseen kuin sen sätkän polttamiseen Gambiassa, josta olen kertonut aiemmassa jutussa. Vaarat kiehtoivat silloin nuorta miestä ja halusin saada mahdollisimman oikean kuvan niistä maista, joissa vierailimme. Halusin nähdä itse millaista ihmisten elämä siellä oikeasti on.  Vaaratilanteita toki oli vaikka kuinka paljon kun yksin siellä kävelin. Mutta sain myös todella paljon upeita muistoja ja kohtasin upeita ihmisiä. Olen aina ollut mies, joka ei pelkää, edelleenkään ei pelota. Olen aina myös ollut heikkojen puolella, ja toivottavasti jonakin päivänä pääsisin auttamaan ihmisiä sellaisiin maihin, jossa varsinkin naiset ja lapset kärsivät vääryyttä eniten.

Siinä kaikki ”mediaseksikäs” tieto minusta poliisina ollessani. Olen jo sanonutkin, etten peittele omaa toimintaani ja osassa kertomistani teoista ei todellakaan ole kehumisen aihetta. Mutta upeaa kamerunilaista Gaellea kestää kehua, siinä hommassa tunteet leiskuivat puolin ja toisin. Olin silloin nuori ja todella komea ja hän oli Kamerunin ykkösmalleja. Meillä synkkasi heti alusta asti. Fiksu upea nainen. Toivottavasti hänellä on elämä hyvää tälläkin hetkellä.

Kaikki muu, mitä minusta netissä selitetään, on täyttä paskaa. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta näin on. Kysykää mielummin minulta itseltäni kuin että uskotte jotakuta, joka esiintyy ihmisenä, joka tuntee minut niiltä ajoilta kun olin poliisi. Jos joku oikeasti tietää tarkempia faktoja minun poliisiajoiltani ja haukkuu minua, niin minulla herää vahva halu tietää, miksi. Olin erittäin pidetty työpaikallani ja taitava siinä mitä tein.

Sen verran voin kertoa, että niin iso koneisto on liikkeessä tässä asiassa, että maassamme tulee todennäköisesti poikkeuksellisen laaja tutkinta poliisien vallan väärinkäytöksistä. Kaikki on tutkittava todella tarkoin jo nyt ison yleisön ja median suurennuslasin ja valvovan silmän alla.

Kirjoittelen kuitenkin edelleen ”lievempiä”, lyhyitä kertomuksia, jottei blogin tarkoitus hämärry ja lukijakunta kyllästy odottelemiseen. Lukijoilta on tullut viestejä todella paljon ja ne, joilta olen jo luvan kysynyt ja saanut, menevät eteenpäin toimittajan tietoon. Viestejä lukijoilta tarvitaan ja varsinkin nykyisiltä ja entisiltä poliiseilta. Ymmärrän, että tällä hetkellä paine kirjoittaa poliisina omalla nimellä minulle on varmasti todella kova. Jokainen juttu on tärkeä. <3.

Seuraavana tapaus, joka liittyy poliisin käyttäytymiseen hyvin ilkeällä tavalla.

Kerron nyt eräästä konstaapelista, joka oli koko oman aikani Itäkeskuksen poliisin rikosilmoitusten vastaanotossa. Käsitykseni mukaan hän oli ollut muissakin tehtävissä , mutta kun ei oikein luonteensa vuoksi soveltunut kentälle tms., niin hänen paikkansa oli päivystyksessä ‒ paikassa, joka on monelle ihmiselle ensimmäinen kosketus poliisiin. Olen jo todennut monta kertaa, että viha poliiseja kohtaan syntyy siitä, että ensimmäinen kohtaaminen poliisin kanssa on ollut kammottava. Saatikka jos niitä on ollut useampi.

Tämä konstaapeli käyttäytyi sikamaisesti asiakkaita kohtaan todella usein. Sanoin useasti asiasta silloiselle esimiehelleni, mutta siihen ei puututtu mitenkään. Aina vain sama ”se nyt on vähän sellainen”. Esimieheni oli enemmän kiinnostunut lähinnä hommistaan poliisiliitossa ja tulevista golf-reissuista Helsingin laitoksen poliisijohdon kanssa. Esimiestä näki erittäin harvoin tiskillä. Oikeastaan ei koskaan, vaikka oli osa ryhmää. Muut sitten painoivat menemään sen, minkä ehtivät.

Pari juttua, jotka muistan erittäin tarkasti tästä konstusta:

Kerran tuli kaksi itkevää lasta tekemään rikosilmoitusta äitinsä miesystävästä, joka pahoinpiteli lasten äitiä lähes päivittäin. Tämä mies totesi lapsille että: ”menkää kotiin ja sanokaa että tulee se äiti tekemään jutun jos tahtoo”. Lapset kertoivat tälle poliisille todella kammottavasta väkivallasta. Kuulin kaiken, kun istuin viereisellä tiskillä, väliä noin pari metriä. Tässä vaiheessa minulla rehellisesti sanottuna kärähti proput ja karjaisin tälle konstaapelille, että: ”mitä helvettiä sä touhuat”. Lapset olivat lähdössä pois, kävelin perään ja totesin näille lapsille, että: ”hei mä otan sen jutun, että anteeksi tuon poliisin käytös”. Voitte vaan kuvitella, mitä vaatii lapsilta tulla tekemään rikosilmoitusta kotona oleskelevasta väkivaltaisesta miehestä ja vastaukseksi poliisi kuittaa, ettei kirjaa mitään. 

Juttu oli tosiaan sen verran karu, että vein sen suoraan yläkertaan poliisikoulun kurssikaverilleni, joka oli silloin töissä perheväkivaltatutkinnassa idässä ja totesin että ”otas tää keissi nopsaan, on aika rajua tavaraa ja että lapset saisi oikeutta”. Tietysti kerroin myös sen, mitä tiskillä oli tapahtunut. Kurssikaverini otti asian tosissaan ja teki heti lastensuojeluun kiireisen pyynnön mennä kotikäynnille. Toivottavasti lapset ja heidän äitinsä saivat oikeutta ja turvaa. Sen ainakin tiedän, että tämä tutkija, jolle asian vein, on erittäin taitava työssään. Tänä päivänä hän on poliisin ihmiskaupparyhmän johtaja. Siinä on todella taitava poliisi täysin oikealla paikalla.

Toinen muisto tästä päivystyksen konstaapelista on, kun kirjailin netissä tehtyjä rikosilmoituksia ja lajittelin juttuja. Siinä yhteydessä pamahti silmille paperit, joissa oli karmea määrä lapsipornokuvia, joita oli löytynyt rikoksesta epäillyn koneelta. Voin kertoa, että sellaisia kuvia ei kukaan tahdo nähdä, enkä lähde edes kuvailemaan niitä kuvia. Riittää varmasti kun sanon, että niitä tulee vieläkin joskus painajaisiin. Totesin silloin esimiehelle, että nyt on mentävä kotiin ottamaan happea, että sen verran rajut oli kuvat, etten kykene olemaan loppupäivää töissä. Tähän tämä sama sikamainen konstaapeli, joka kuuli keskusteluni esimieheni kanssa totesi, että: ”mitä sä siinä itket. Ne lapsethan nauttii siitä”. Olisin ehkä vielä pärjännyt kuvien kanssa jollakin tavalla, mutta tämä sairas kommentti kyllä teki sen verran pahaa, että seurauksena oli parin päivän sairausloma. Toinen esimies siinä yksikössä kyllä ymmärsi täysin ja pahoitteli kovasti.

Sama mies usein suoraan sanoen vittuili asiakkaille, ja muutenkin hänen käytöksensä oli kaikkea muuta kuin poliisille sopivaa. Siinä oli surullista katsoa ihmisten ilmeitä, kun he lähtivät pois tämän poliisin tiskiltä. Moni siinä yksikössä vihasi tätä miestä suuresti, mutta jostain syystä hän sai vain istua siellä. Idän päivystyksen maine oli silloin varmasti aika surkea, kun siellä tiskin takana istui samaan aikaan tällainen yksilö ja kännissä oleva mies, josta olenkin jo kertonut aiemmin.

Moni on kirjoittanut minulle juuri kohtaamisestaan poliisin kanssa nimenomaan silloin kun he ovat menneet tekemään rikosilmoitusta. Siinä olisi poliisilla miettimistä, että kannattaisiko laittaa parhaat poliisit sellaiseen paikkaan, jonne ihmiset, jotka eivät ole poliisin vakioasiakkaita, menevät tekemään ilmoitusta heihin kohdistuneista rikoksista ja valvoa sitä, miten siellä kohdellaan asiakkaita. Välissä on seinät eli ei siellä voimaa käytetä, mutta väärillä sanoilla saadaan todella moni ihminen vihaamaan tai vähintäänkin kyseenalaistamaan poliisia kohtaan tuntemaansa luottamusta.

Loppusanoiksi totean, että kun luonteeltaan sairas ihminen saa päälleen sinisen haalarin poliisikoulusta, niin hänestä tulee vaarallinen. Tällä mädällä yksilöllä on laki, virkavalta, asema ja tuomioistuin puolellaan ja muut poliisit peittelevät loputtomasti hänen sadistisia tekoja. 

Tässä nämä viestit joista kerroin. Oman pikaisen tarkistuksen jälkeen mies on todella sitä miksi itseään väittää:

Kalle (nimi muutettu)	to 1. huhtik. 2.08 (2 päivää sitten)
-> minä

Aloitin Itiksessä harjoittelun 2007. Voin sanoa, että noista ajoista toimintakulttuuri on muuttunut todella paljon. En ole myöskään kuvailemasi mukaisia tilanteita ollut todistamassa ja mikäli olisin ollut, olisin puuttunut niihin välittömästi. Siksi pidänkin hyvin kyseenalaisena yli kymmenen vuoden jälkeen nostaa näitä esille. Jutut ovat vanhentuneet eikä niitä voi lain mukaan enää tutkia. Eikä asioiden esiinnostaminen poista omaa osallisuuttasi. Jotakin on mennyt pieleen, jos olet päässyt kuvailemaasi asemaan, jossa sinuun on tällaisissa luotettu. Itse en ole tällaiseen asemaan päässyt.
Muutenkin sellainen vanha kulttuuri, jossa konstaapeli saa tehdä mitä haluaa, on taakse jäänyttä. Siksikin olet ulostulosi kanssa pahasti myöhässä. Selkeästi suurempi huolenaihe on se, että päälliköt näkemykseni mukaan suojelevat toisiaan. 
Sanomasi uskottavuus kärsii todella pahasti viimeaikaisen toimintasi vuoksi. Joka tapauksessa toivon sinulle vilpittömästi kaikkea hyvää, mutta tällainen toiminta ei auta sinua eikä ketään muutakaan. Toivottavasti tarkoitusperäsi ovat kuitenkin vilpittömät. Ammattikunnalle tämä on kuitenkin karhunpalvelus, koska toimintakulttuuri on muuttunut ja kuten jo totesin, itse en ole moiseen onneksi törmännyt. Vääriä ihmisiä tosiaan on poliiseina, mutta nykypäivänä tuollaista ei ilman vakavia seuraamuksia voi tapahtua. 
Kannattaa myös ottaa huomioon se, että monet mediat hakemalla hakevat negatiivista kerrottavaa poliisista ja saattavat käyttää sinua hyväksi omiin tarkoitusperiinsä,nimim. kokemusta on. En tunne sinua ollenkaan, mutta mielellään juttelisin asioista kasvotusten, olen toiminut hetken laitoksen pääluottamusmiehenä, joten tiedän aika paljon asioita. 
Yt. Kalle(nimi muutettu)

Joakim Lindholm <poliisienrikokset@gmail.com>	to 1. huhtik. 12.48 (2 päivää sitten)
-> The

Hei
Todella moni tuorekkin poliisi on kirjoittanut, että homma ei ole miksikään muuttunut. Viestisi on melkoinen ja jääköön se tähän meidän väliseksi. (edit: ei nyt jäänyt viestin luonteen vuoksi, kyseessä ei ollut poliisin tekemä paljastus vaan ihan muuta) Se että ei saisi vanhoista jutuista puhua joissa tekijät ovat edelleen viroissa on poliisilta aika karu lausunto. Oletko valmis sen ihan mediaan antamaan? Jos olet blogini lukenut, siellä olen kertonut miksi en ole uskaltanut asioista puhua. Se olisi vienyt viimeiset mahdollisuudet palata riveihin, joihin en todellakaan enää halua.

Se että luotto on tullut suun kiinni pitämisestä on ollut ja on edelleen todella monella poliisilla asia joka vaivaa ja paljon. Jos todella siellä ollaan tuolla asenteella liikenteessä niin pahasti on pielessä. Jos itse olet niin rohkea, että teet työkaverista välittömästi rikosilmoituksen jos siihen aihetta on, niin todella rohkea olet. Et ole sellaiseen tilanteeseen tosiaan joutunut että joutuisit asiaa todella miettimään tai sitten kirjoitat ihan täyttä hölynpölyä. 

Se että mainitset minun viimeaikaisen toimintani jota ei ole vielä edes tutkittu ja asiaan tulee kyllä inhimillinen selitys kun sinne torstaina kuultavaksi tulen. Saako siellä nykyään katsella vapaasti toisen poliisin tietoja? Jos pyydän tutkittavaksi, kuinka moni poliisi on urkkinut tietojani löytyykö sieltä ainoastaan kyseisen jutun tutkijoita kuten kuuluukin?

Olen kyllä täysin vilpittömästi liikkeellä ja jos olet tarkoin tekstit lukenut, niin kaikissa olen painottanut suurimman osan poliiseista olevan hyviä. Ikävä kyllä siellä teillä johdossa on melkoista väkeä ja myös kentällä edelleen. Ei mitään henkilökohtaista, mutta uskon enemmän näihin lukuisiin poliisien yhteydenottoihin, jotka olen kyennyt todistamaan poliisiksi, kuin tähän sinun viestiin jossa jo yrität valmiiksi peitellä asioita ilman että tutkinta on edes aloitettu.

En tehnyt poliisina rikoksia kuin sen josta olen jo kertonut, eli poltin pilvisätkän Gambian saatolla. Tulen kyllä kertomaan myös itsestäni osan rikosten yhteydessä ja tulen kyllä mainitsemaan jossain välissä että olen kyllä harrastanut seksiä ulkomailla pariin kertaan. Ei minusta poliisin uralta paljon seksikkäämpää kaivettavaa löydy. Olin taitava ja luotettava työssäni ja se siitä. En koskaan tehnyt sen kummempia asioita, jossa olisi mitään rikollista.  Sen tulen kyllä kertomaan.

Lähes jokainen kansalainen on joka on kirjoittanut minulle on nimenomaan maininnut, että tämä tulee parantamaan heidän luottoa poliisiin lujasti.Ymmärtäkää se jo siellä hyvänen aika. Suuri osa minulle kirjoittaneista poliiseista on saman asian sanonut. Jopa eräs ihan johdostakin. Se että poliisi tutkii rikoksesta epäiltyä poliisia on täyttä sontaa. Sen luulisi olevan siellä selvä ja minulle on näistä turha kirjoitella ettei tätä ja tätä tapahdu enää. Kerrot pääluottamusmiehenä faktana että tällaista ei enää ilman vakavia seurauksia voi tapahtua. Kannattaa hetki miettiä nyt sanomaasi. 
Se että et ole itse törmännyt vastaaviin asioihin, ei kerro siitä ettei niitä tapahdu. Totuudet kun usein tulevat heiltä, jotka väärää kohtelua ovat kokeneet tai poliiseilta jotka eivät laitoksella uskalla puhua. Luulisi sen olevan siellä jo selvä asia, kun lähes jokainen minulle kirjoittanut poliisi on samaa asiaa kironnut. 

Hyvää pääsiäistä sinne.
Yst terveisin Joakim Lindholm

Tässä ”Jannen” vastaus

Kiitos vastauksesta,
Hyvällä olisin halunnut vain sanoa, että tuhoat valitsemallasi tiellä itsesi lopullisesti, mutta omapahan on asiasi. En sanonut, ettei saisi tällaisista puhua, muttei se enää hyödytä ja tuskin itse tulet kestämään sitä ryöpytystä mikä tästä alkaa ja olisin ollut valmis auttamaan ulospäässyssä, koska tarvitset apua. Päätöksesi olet näköjään lukinnut, joten en voi muuta kuin toivottaa kaikkea hyvää. 
– Janne (nimi muutettu

Joakim Lindholm <poliisienrikokset@gmail.com>	to 1. huhtik. 13.28 (2 päivää sitten)
-> The

Kysynpähän vain tarkoitatko ryöpytystä poliisin puolelta? Kansan puolelta sitä ei ole tullut yhtään. Päinvastoin. Et tosiaan tunne minua jos luulet etten kestä. Melkoista tekstiä jos oikeasti olet poliisi… 


Seuraavaa ”Jannen viestiä” en voi julkaista koska siitä paljastuisi henkilöllisyys. Mutta asian ilme ja tyyli muuttui erittäin ystävälliseksi näiden vastausteni jälkeen. Uskon osittain, että miehen viesteissä oli johdon paine takana, ei pelkästään kyseisen poliisin viestejä.

En silti saanut koskaan vastausta siihen, että keneltä tulevaa ryöpytystä hän tarkoitti, enkä siihen onko tietoni katsoneet vain he, joilla on lainvoimainen lupa siihen. Kuten eräs taitava toimittaja sanoi ”Suomalaiset eivät ole todellakaan tyhmiä!”

Päätelkää itse viestin luonne.

Sen voisi joku toimittaja ottaa ihan jutuksi, että kyselee virallisia teitä pitkin kuinka moni on katsonut poliisissa tietoni ilman lain siihen antamaa lupaa ja ei muuta kun luvut uutisiin.


Joakim Lindholm