Keissi 2: Ulkomaalaispoliisin ylikonstaapelin raiskausyritys ja virka-aseman väärinkäyttö

Kerron nyt hiljattain eläköityneestä poliismiehestä, joka virassa toimiessaan teki törkeitä asioita.

Miestä kutsuttiin ulkomaalaispoliisissa nimellä ”African Jack”. Nimi tuli siitä, että mies oli  pannut yli 1000 tummaihoista naista Afrikkaan suuntautuneiden saattokeikkojen kuluessa. Hän leuhki niillä yksikössä ihan avoimesti. Omaan ymmärrykseeni ei mahdu, että mitä hienoa siinä on, että on maksanut seksistä yli 1000 kertaa ja vielä sellaisissa maissa, joissa naisten asema on muutenkin todella huono. Voin kertoa, että jokainen ulkomaalaisyksikön nainen voi varmasti pahoin miehen jutuista ja hänen naisia syrjivästä asenteestaan.

Pääsin hyvin pian sisäpiiriin, ja olin saattokeikoilla tämän herran luottomies. Olin mies, joka osasi hommansa hyvin ja pärjäsi vaikeissakin tilanteissa. Ja mikä tärkeintä, en koskaan puhunut siitä, mitä näillä matkoilla tapahtui.

Tästä miehestä ja parista muusta herran luottomiehestä riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka paljon. Nyt kerron yhdestä saattoreissusta Kameruniin. 

African Jack oli tunnettu siitä, että hän suunnitteli ja junaili itselleen aina reissut sellaisiin maihin, joissa oli parhaat huorat. Pahoittelen kielenkäyttöä, mutta näillä sanoilla asioista puhuttiin poliisissa. Pöydällä miehellä oli pino juttuja ja tulevia saattokeikkoja juuri tiettyihin Afrikan maihin. Kerran African Jack sanoi minulle: ”Joakim, nyt olisi yksi kamerunilainen kopissa. Saadaan sinne reissu kyllä järjestettyä”. Naiset saattokeikoilla olivat täysin poissuljettuja, sillä he kuulemma olivat haitaksi näille panoille. 

African Jack valikoi reissuille omat luottomiehensä. Matkat suunniteltiin mahdollisimman pitkäksi, jotta määränpäässä olisi aikaa juhlia ja paneskella. Valtio maksoi tietysti hotellimajoitukset, matkarahat ja päivärahat. Reissut olivat todella kalliita juuri niiden kestojen vuoksi. Kukaan ei uskaltanut tai halunnut puuttua asiaan millään tavoin. Olihan African Jackilla kuitenkin erittäin pitkä ura ulkomaalaisyksikössä. Päivärahat riittivät vallan hyvin viinoihin ja naisiin. Jos rahat loppuivat kesken, lisää nostettiin valtion luottokortilta ja näitä nostoja sitten joko makseltiin jälkikäteen takaisin tai pahimmillaan seliteltiin, että pokille maksettiin rahaa, jotta saatot sujuisivat helposti. Puhuttiin sadoista euroista. Jostain syystä tällä miehellä oli oikeus käyttää satoja euroja näihin selityksiin, kun muut saivat vaikeimmissa tapauksissa maksaa mahdolliset rahat omista kukkaroistaan, jos sellaista edes tarvitsi tehdä. Reissut maksoivat usein viisinumeroisia summia ihan vain siksi, että saatiin mahdollisimman pitkät lepoajat määränpäässä. Kaikki meni tietenkin valtion kassasta.

Tämä reissu, jolla olin mukana, oli minun ensimmäinen saattokeikkani Kameruniin. African Jack totesi minulle jo lentokoneessa: ”Joakim, tänään nussitaan mustaa pillua”. Vastasin siihen asiaa sen enempää miettimättä, että tottakai. Siinä tuli sitten luottamus ansaittua. 

Matka oli suunniteltu niin, että määränpäässä oltiin yhteensä viisi päivää. Yleensä lepopäivien määrä oli pitkillä saatoilla maksimissaan kolme, joskus neljä päivää. African Jack sai jostain syystä  aina näitä viisi päivää kestäviä saattokeikkoja, joskus jopa pidempiä, ja se oli yleisesti hyväksyttyä yksikössä. Tai kukaan ei ainakaan silloin uskaltanut kritisoida hänen suunnitelmiaan.

African Jack oli tosiaan kansainvälinen saattokeikkojen koordinaattori, joka junaili Euroopan muiden maiden kanssa yhteisiä saattoja. Hän oli erittäin arvostettu omassa työssään niiden piirissä, jotka eivät totuutta tienneet. Ihmisenä mies oli täysi sika.

Ensimmäisenä päivänä Kamerunissa menimme siihen ainoaan baariin, johon valkoinen mies uskalsi mennä. Turismia siellä ei silloin vielä ollut juuri lainkaan, ainoastaan hotellissa asioivat liikemiehet ja heti hotellin vieressä sijaitseva muukalaislegioonan evakuointiyksikkö.

Istuimme baarissa, ja pöytään tuli kaksi todella kaunista tummaa naista. Toinen heistä sanoi minulle, että täällä ei näe koskaan nuoria valkoisia miehiä, varsinkaan komeita sellaisia ja kysyi, että juhlittaisiinko yhdessä. Maassa kun ei tosiaan ollut turismia, niin seksiturismiakaan ei ollut. Kyse oli ihan puhtaasta mielenkiinnosta puolin ja toisin.

Menimme näiden naisten kanssa kauppaan, ja naiset hakivat kassillisen olutta. Kaupasta siirryttiin sitten hotellille jatkamaan juhlia. African Jackilla ja minulla oli kummallakin oma huone, Huoneita yhdisti väliovi, jonka kautta pääsi kulkemaan huoneesta toiseen. African Jack meni toisen naisen kanssa käymään omassa huoneessaan ja minä jäin juomaan olutta omaan huoneeseeni toisen naisen kanssa. Juttelimme lähinnä siitä, mistä kaukaa me miehet olemme kotoisin, kun siellä ei valkoisia miehiä juuri näy.

Yhtäkkiä toisesta huoneesta kuului karmeaa huutoa ja väliovesta tuli  nainen hysteerisenä itkien ja aneli minua auttamaan. African Jack oli kuulemma yrittänyt alkaa panemaan väkisin. Ja nimenomaan perseeseen. Sanoin naiselle, että on ihan rauhassa, ei hätää. African Jack tuli vihaisena ulos huoneestaan ja karjui: ”Mä olen maksanut, anna huora sitä persettä”. Sanoin miehelle, että jospa nyt jätettäisiin tämä juttu tähän. Hän rauhoittui ja palasi kiroillen omaan huoneeseensa. Hysteerisenä African Jackin huoneesta rynnännyt nainen poistui hotellista melkein heti. Minä jäin vielä juttelemaan ja viettämään iltaa tämän toisen naisen kanssa.

Hotellin aulaan saapuessamme African Jack oli jo saanut siellä polvelleen uuden naisen ja totesi minulle, että kyllä Afrikan tytöt kunnon panomiehen tunnistaa. African Jack oli noin 55-vuotias  ja kaikkea muuta kuin nuoren kauniin naisen unelma. Tämä nainen sitten vietti aikaa miehen kanssa matkan loppuun saakka. Nainen oli kai ollut sen verran ”suostuvainen”, että African Jack alkoi suunnittelemaan uutta keikkaa Kamerunin Doualaan heti kun oltiin takaisin Suomessa päästäkseen mahdollisimman pian takaisin tämän naisen luo.

African Jackista riittäisi juttuja vaikka kuinka paljon, mutta ei ole järkevää keskittyä vain yhteen henkilöön. Surullisinta tässä oli, että koko ulkomaalaisyksikkö tiesi hänen puuhistaan ja hiljainen hyväksyntä vallitsi. Osa yksikön miespuolisista poliiseista piti häntä lähes sankarina ja ylisti kuinka kova panomies hän on – oikea ”äijä”. Hiljainen sopimus oli, että mitä saattokeikoilla tapahtuu, jää sinne. Ikävä kyllä minäkin kuuluin silloin niihin lampaisiin, jotka eivät uskaltaneet sanoa mitään. Kuljin African Jackin mukana vielä monella saattokeikalla, minähän olin yksi hänen luottomiehistään.

African Jack asustelee nykyisin Thaimaassa – jokainen päätelköön itse, että miksi.