Muutama sana blogista ja minusta

Olen saanut tajuttoman määrän yhteydenottoja, joissa ihmiset kertovat omista kokemuksistaan, kuinka he ovat joutuneet poliisin epäinhimillisesti kohtelemiksi. Myös tsemppiviestejä on tullut todella paljon, kiitos niistä kaikista.

Osa on toivottanut jaksamisia ja toivonut, etten alkaisi vetää esille masennustani, koska sitä voitaisiin käyttää perusteluna väitteelle, etteivät kirjotukseni ole totta. Terveydentilani ei kuulu kenellekään ja sitä on jo yritetty käyttää aseena minua vastaan. Masennus ei sairaus, joka aiheuttaisi harhoja tai kuvitelmia vääristyneestä totuudesta. Tämän pitäisi olla jo vuonna 2021 selvää.

Kuten olen kirjoittanut, pyrin laittamaan tänne myös lukijoiden tapauksia, kunhan olen ensin kysellyt lisätietoja ja harkinnut, onko niissä ainakin suurin osa totta. Nämä jutut mainitsen aina jo otsikossa tyyliin ”Lukijan kertomus”. Varmasti ymmärrätte, että viestien määrän vuoksi saattaa kestää ennen kuin ehdin vastata kaikille kirjoittajille. Pyrin toki vastaamaan jokaiselle ainakin jotakin. Blogilla on ollut kahden päivän aikana lähes 30000 lukukertaa ja voitte kuvitella, paljonko viestejä minulle tulee jo nyt päivittäin. Jokainen stoori on tärkeä ja jokaiselle kuuluu oikeus saada poliisilta ja muiltakin viranomaisilta tasavertaista, ihmisarvoa kunnioittavaa kohtelua.

Painotan vielä, että en kirjoita enkä vastaa mitään muuta kautta kuin blogissa mainitusta sähköpostiosoitteesta. Jos joku muualta kirjoittaa minuna esiintyen, toivon teidän kertovan siitä minulle heti. 

Olen saanut pari sähköpostia, joissa on kyseenalaistettu, olenko ollut poliisi ensinkään. On haukuttu myös psykoottiseksi narkkariksi. Jossain taas on kuulemma kirjoiteltu, että tekstit ovat katkeroituneen ACAB-ukon tilityksiä.

Ensinnäkin en ole henkilökohtaisesti katkera. Sen sijaan olen helvetin vihainen sellaisten poliisien toiminnasta, jotka eivät siihen ammattiin todellakaan kuulu tai sovellu. Olen vihainen myös teoista, joita on vuosia peitelty ja selitelty. Olen yhtä lailla vihainen myös niiden puolesta, jotka ovat joutuneet poliisin julmasti kohtelemiksi, eivätkä ole uskaltaneet tai saaneet tehdä mitään muuta kuin turhan rikosilmoituksen, jonka perusteella poliisi tutkii toista poliisia. Ei tämä ole omista poliisiajoistani miksikään muuttunut.

Suurimmasta osasta tapauksia, joista kirjoitan, lähipiirini on tiennyt jo vuosia, koska olen niistä heille kertonut. Osasta taas ei. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, ei ole ollut helppoa lähteä tähän prosessiin kertomaan tapahtumista, jotka ovat vaivanneet minua 10 vuoden ajan. On ollut tunne siitä, että olisin yhtä syyllinen kuin rikoksia tehneet poliisit, koska en ole asioista puhunut. Juttujani saa ja pitääkin kritisoida. Ei mihinkään pidä uskoa sokeasti. Jos jotain olen elämässäni oppinut, niin juuri sen, että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Olen kaikkea muuta kuin herkkänahkainen, ja jos nyt joku saa iloa tai helpotusta nimimerkin takaa kirjoittamistaan haukkumaviesteistä, niin antaa palaa vaan. Tiesin jo ennen kuin olin julkaissut ensimmäistäkään kirjoitusta, että saan varmasti myös lokaa niskaani – ja paljon.
Jossain on myös puhuttu lauseesta, jossa mainitsin ”Petskun ampumisen” Steen1:n biisiin liittyen.

Poistin sen lähes välittömästi tarkastettuani asian jälkikäteen. Pahoittelut virheestä. Hölmönä tuoreena kirjoittajana oletin sanoitusten liittyvän erääseen toiseen tapaukseen, jossa poliisi käytti ampuma-asetta. Se tapahtui samoilla alueilla Itiksen piirissä työskentelemiseni aikoihin. Maininta oli vasta-aloittaneen kirjoittajan tyhmä virhe: en tarkistanut biisin sanojen merkitystä etukäteen. Sellaista ei tule enää tapahtumaan.

Kuten kirjoitin ensimmäisessä kirjoituksessa, mainitsin miehen sanoitukset, koska korvaan särähti kohta, jossa mies räppäsi vastaavanlaisesta rappuunheittotapauksesta, joita olen itse todistanut poliisina. Kirjoituksen tarkoitus oli lähinnä antaa ymmärrystä, minkä vuoksi monissa räppäreiden sanoituksissa poliisia vihataan niin suunnattomasti. Uskon todella monen räppärin sanoitusten pitävän ainakin osittain paikkansa kohdissa, joissa riimitellään poliisien heihin tai heidän tuttaviinsa kohdistamista rikoksista. Jatkossa en enää sorru virheeseen kirjoittaa muuta kuin mikä on faktaa ja varmaa omaa tietoa, jonka takana voin seistä loppuun saakka. Tämä oli yksi virhe, jonka lähes heti poistin ja korjasin. Se siitä. On kuulemma kyseenalaistettu myös tekstien aikajärjestystä ja sitäkin, etten muistaisi tarkalleen paikkoja tai päivämääriä. Ei ole alun pitäenkään ollut tarkoitus kirjoittaa todistamistani tilanteista aikajärjestyksessä. Jos tekisin niin, kaikki ensimmäiset jutut koskisivat samoja henkilöitä, mikä ei ole tarkoituksenmukaista. Jos joltain on mennyt ohi, niin olen kirjoittanut paikan päällä todistamieni tapausten olevan 10-15 vuotta vanhoja. Kuinka moni kykenisi täydelliseen aikatarkkuuteen ilman, että jokaisen tapahtuman paikka ja ajankohta olisi kirjoitettu ylös muistiinpanoihin? On ihan mahdotonta muistaa tällaisen ajan jälkeen tarkkoja päiviä tai paikkoja. Teot ja tapahtumat kyllä muistan kuin eilisen; ne ovat jääneet niin rajusti mieleen.

Kulunut aika ei vähennä tapausten vakavuutta, sillä lähes kaikki tekijät ovat edelleen poliisin viroissa ja uhrit ilman minkäänlaista oikeutta. Osa kyseisistä poliiseista on hyvinkin korkeissa viroissa nykyään. Olen myös useasti todennut olevani valmis menemään paljastamieni henkilöiden eteen kertomaan samat asiat ja astumaan vaikka mihin valheenpaljastusmenetelmiin. Vastapuolelle se voikin olla hieman vaikeampaa. En aio kertoa juttuja, joiden tapahtumia en muista täysin varmasti.

Olenko ollut poliisi, on ehkä maailman yksinkertaisin asia todistaa. Kaivan jossain välissä naftaliinista poliisikoulun päästötodistuksen ja, jos löydän, niin vaikka parit palkkanauhatkin. Joka tapauksessa tämä nyt on asia, jonka jokainen minua vähänkään tunteva tietää todeksi. Asia selviää ihan vaikka poliisilta kysymälläkin. Toivon silti, ettei Pasilan päivystys täyttyisi ihmisistä, jotka käyvät kysymässä, onko Joakim Lindholm ollut poliisi. Ja kyllä, olen nykyään täyteen tatuoitu mies. En tiedä, miltä pitäisi entisen poliisin näyttää.

Näillä sanoilla: mukavaa alkavaa viikkoa jokaiselle lukijalle.

Julkaissut poliisirikokset

Olen 39 vuotias mies Helsingistä. Tosiaan entinen poliisi kuten etusivulla kerron. Nykyään teen musiikkia ja yritän elää mahdollisimman hyvää elämää masennuksen kanssa joka aikanaan laukesi poliisina.

4 vastausta artikkeliin “Muutama sana blogista ja minusta

  1. Kiitos kun jaat näitä asioita. Tää sun blogisi on ensimmäinen blogi joka

    1) kiinnostaa minua sanan tarkasti

    2) jos löydän kohdan jossa voin tilata sähköpostiini ilmoitukset blogisi uusista artikkeleista niin sen teen, mitään en halua missata

    Kiitos rohkeudestasi! Sun blogin sanoma tulee varmasti muuttamaan asioita, vielä ei tiedetä kuinka pitkälle mutta asioita on jo muuttunut hurjasti. Tätä sun blogia pitää saada ihmisten tietoon!

    Ilman sinua ei monikaan tietäisi mitä todellisuudessa tapahtuu, oikeastaan varmaan suurin osa ei voisi kuvitellakaan mitään niistä asioista mitä sä kerrot niin että niin voisi olla mahdollista että tapahtuu!

    Ei pidä todellakaan ylistää ketää ihmistä oli se sitten missä tahansa virassa.

    Todella surullista, että mielikuvana joku voi pitää koditonta päihdeongelmaista vähemmän luotettavampana entä kuin poliisia. Tarkoitan tässä sitä, että ”kaikki ei välttämättä ole sitä miltä näyttää”.

    Sä olet hyvä ihminen, ikävä että oot kokenut ja nähnyt näitä asioita mistä kerrot. Toivon, että voisit ja saisit kokea rauhaa ja onnea elämässäsi hyvien & rakastavien ihmisten kanssa.

    Tykkää

    1. Hei ja suurkiitokset kauniista sanoistasi <3. Paljon on tosiaan asioita, joissa poliisin täytyy tänä päivänä katsoa peiliin ja muuttaa toimintatapojaan. Hyvin ja oikeudenmukaisesti toimiva poliisi on äärimmäisen tärkeä demokratian ja hyvinvoivan oikeusvaltion kannalta. Jos luotto poliisiin pääsee laskemaan rajusti, samalla myös katoaa niinkin tärkeä asia kansalta kuin turvallisuudentunne.

      Maassamme on tosiaan maailmaan verraten todella huippu poliisi ja ikävää on, että ne jotka työtään tekevät sydämellä ja oikeudenmukaisesti, joutuvat kärsimään väärien yksilöiden vuoksi. Poliisi kun helposti leimataan kokonaan mädäksi, jos muutama töppäilee tai tekee rikoksia. Juuri sen eteen blogilla haluan tehdä töitä, että se arvostus ja kunnioitus säilyisi ja todellakin olisi ansaittu. On ollut hyvä huomata, että poliisi on aloittanut selvästi nyt sisäisen puhdistuksen, kuten Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa oli viikko sitten. Se on nimenomaan pitkän aikavälin tähtäimellä erittäin tärkeä ja tervetullut asia, joka varmasti myös parantaa huomattavan paljon laitosten yleistä ilmapiiriä, kun ei tarvitse jatkuvasti salailla ja peitellä jonkun työkaverin tekemisiä.

      Seuraa painike löytyy etusivun alaosasta, johon voi syöttää oman sähköpostiosoitteen ja painaa sinistä subscribe näppäintä.

      Hyvää kesää sinulle.

      YT Joakim

      Liked by 1 henkilö

  2. Kiitos Joakim sinulle itsellesi, hyvää kesää myös sinulle!

    Täytyypä käydä lukemassa HS- artikkeli.

    Sul on kyl ollu varmasti tosi paha olla kaikesta ja vieläki voi olla jos muistelee asioita. Mutta sun on hyvä muistaa, että sää oot hyvä ihminen. Ikävää kun oot joutunu näkemään/kokemaan liikaa asioita ja vieläpä semmoisilta ihmisiltä joiden pitäisi taata kansalaisten turvallisuus oman turvallisuuden varjolla.

    Hyviä poliiseja on, mutta on myös ikävää kohtelua antaviakin.

    Jokaisen pitäisi muistaa, että ihminen on ihminen. Ihminen joka kantaa yllään poliisin virkapukua ei aina ole sitä mitä odotetaan sen olevan.

    Onko poliisilla käytössä mitään toimintamallia jossa voisi poliisit itse (nimettömänä halutessaan) avautua asioista jotka kokee olevan väärin työyhteisössä?

    Vaikeahan se kyllä olisi nimettömänä olla sekä myös sekin, että nuo asiat on yleensä niin vakavia että pelko rajoittaa todella paljon sitä että haluaisi puhua niistä asioista.

    Sä oot kyl tehny suuren harppauksen kun oot uskaltanut puhua näistä asioista, se ei ole itsestäänselvyys että uskaltaa puhua.

    Tää blogi mitä kirjoitat on oikean poliisin blogi.

    Ajattelet oikeudenmukaisuutta, kansalaisten turvallisuutta, rehellisyyttä sekä kerrot myös itsestäsikin asioita jotka joku voisi kääntää sua vastaan.

    Ei poliisiksi tee se, että kantaa virkamerkkiä. Vaan se, että mitä se ihminen kantaa sydämessään.

    Hyvää kesän jatkoa toistamiseen 🙏

    Sainkin blogin ilmoitukset tilattua 😇

    -Jessica

    Tykkää

    1. Vielä kerran nöyrä kiitos ja toistamiseen kesän jatkot sinnekin.

      Poliisilla on olemassa nimetön ilmianto mahdollisuus jos on kyse poliisin tekemästä tai epäillystä rikoksesta. Näissä tulee ikävä kyllä se raaka puoli sitten esiin, että jos joutuu asiassa lähtemään todistamaan niin kyllä ne nimet siinä vaiheessa tulevat esiin jos vaikkapa niin raskaita rikoksia olisi, että oikeuteen joutuisi todistamaan. Näkyvät nimet myös asianosaisille esitutkinta pöytäkirjoissa. Poliisissa on aina ollut aika kova vaikenemisen kulttuuri ja edelleen puhutaan jopa koulussa blue wall of silence termistä, eli kaverista ei lauleta.

      Omana aikana näki niitä, jotka halusivat puuttua väärinkäytöksiin, mutta aika kehnosti kävi useammallekin. Joutuivat kiusaamisen ja syrjinnän kohteeksi. Suuri osa näistä rohkeista, jotka yrittivät puuttua epäasialliseen toimintaan olivat omissa yksiköissä naispoliiseja. Rohkeaa se oli, mutta ikäviä seurauksia useasti tuli jos esimiehelle meni asioista puhumaan.

      Pahimpia varmasti ovat sitten juuri pienemmät laitokset, jossa jokainen tietää suurinpiirtein kaiken toisistaan. Sellaisessa työyhteisössä on kyllä melkoisen kova paine lähteä puuttumaan virka-aseman väärinkäytökseen.

      YT Joakim

      Tykkää

Jätä kommentti

Design a site like this with WordPress.com
Aloitus