Viesti poliiseille ja lukijoille

Sain eilen haastattelupyynnön Suomen suurimman median toimittajalta. Hänen kanssaan keskustelen ensi viikolla jokaisesta tiedossani olevasta tapauksesta; myös niistä, joista olen jo kirjoittanut. Heille menee myös täysi nimilista tekijöistä, joista olen kertonut ja vastedes kerron. Ikävä kyllä tulevissa tutkinnoissa todistajan asemaan joutuu moni hyväkin poliisi, joka on ollut tietoinen näistä rikoksista. Vain näin saadaan totuus mahdollisimman hyvin ja aukottomasti selvitettyä ja oikeus tapahtumaan.

Toimittaja toivoi mahdollisimman monen virassa olevan tai entisen poliisin ottavan yhteyttä, jotta saataisiin mahdollisimman painavaa aineistoa mediaan ja sitä kautta myös tutkintaan, joka varmasti poliisissa on jo aloitettu. Luulisin näin ainakin. Mitä suurempi yleisö, sitä suurempi paine poliisijohdolla on suorittaa tutkinta mahdollisimman tarkasti. Minä tiedän kaikki yksityiskohdat ja osaan kyllä puuttua heti, jos jotain aletaan selittää muuksi kuin olen väittänyt. Tietyt yksityiskohdat ja tapaukset olen pitänyt vielä itselläni sen vuoksi, että niihin ei ehdittäisi valmistautua poliisijohdossa, jossa asioita osataan kyllä selitellä parhain päin.

Olen saanut myös poliiseilta viestejä, joissa on tsempattu jatkamaan ja todettu minun olevan hyvällä asialla. Se kertoo siitä, mistä olen maininnut: paine olla puhumatta vääryyksistä oli ja on varmasti edelleen tajuttoman kova. Moni poliisi kärsii takuulla edelleen, kun ei ole voinut kertoa esimiehelleen kaikista asioista; on sitten kyse ollut joko heidän omakohtaisista kokemuksistaan tai näistä minun kertomistani tapahtumista. 

Sain yhteydenoton myös eräältä entiseltä poliisilta, jota en tunne. Hän on ollut muun muassa Itäkeskuksessa töissä, mutta eri aikaan kuin minä. Hän osasi jostain syystä arvata oikein kaikkien poliisien nimet, joista olen kirjoittanut rappukäytävä- ja juoponheittoteksteissä. Tämä kertoo karua totuutta siitä, että kyseisten henkilöiden luonne tai maine ovat olleet tiedossa sekä ennen että jälkeen minun aikani Itäkeskuksessa.

Moni on kysynyt, miten uskallan kirjoittaa omalla nimelläni ja kuvallani. Vastaus on yksinkertainen: en pelkää yhtään, päin vastoin. Omalla nimelläni ja kuvallani kirjoittaminen antaa juttujen todenperäisyydelle paljon enemmän painoarvoa kuin jos kirjoittaisin nimimerkin takaa ilman valokuvaa. Tiesin, että tällä tavalla toimiessani saan rutkasti lokaa niskaani. En edes vaivaudu googlaamaan, mitä minusta netin syövereihin on kirjoitettu. Olin harkinnut pitkään tätä blogia ja olen myös valmistautunut siihen, että kaikki eivät kirjoituksistani ole mielissään.

On ihan turhaa lähetellä viestejä, joissa herjataan suomen kieltäni tai kirjoitustaitojani. Jos sisältöä tärkeämpää ovat pilkkujen paikat tai sanajärjestys, en voi asialle mitään. Kukaan ei pakota lukemaan blogiani. Yritän parhaani tämän ADHD:n kanssa, nykyään ilman lääkitystä. Haukkumaviestit ja kommentit menevät suoraan roskakoriin, eivätkä aiheuta minkäänlaista ärtymystä, vaan ainoastaan turhaa työtä, kun saan seuloa ja poistaa niitä asiallisten ja tärkeiden viestien joukosta. Mainitsen asiasta siksi, etten missään nimessä tahdo ihmisten lähettämien tärkeiden viestien jäävän lokamyrskyn alle. Toivottavasti se loppuu nyt. Kuitenkin lähes kaikki saamani viestit ovat olleet erittäin asiallisia ja kannustavia. Ärsyttämään pyrkiviä on tullut vain muutama.

Ei, en ole katkera. Poliisi ei ole koskaan kohdellut minua huonosti. Olen vain helvetin vihainen niiden poliisien touhuista, jotka toiminnallaan vievät myös hyvien yksilöiden arvostuksen. Ei ole pahempaa tilannetta kuin poliisivihan eteneminen siihen pisteeseen, että koko organisaatiota vihataan sokeasti välittämättä siitä, onko kulloinkin ollut kyseessä hyvä vai mätä yksilö.

On jännä ilmiö, kuinka moni suomalainen kuulemma kyseenalaistaa tekstejäni, koska rikoksentekijät ovat poliiseja. Mediassa kerrotaan jatkuvasti erittäin rankoista ja julmista väkivallanteoista. Minkä vuoksi poliisit olisivat asiassa poikkeus? Tekeekö haalari ihmisestä automaattisesti hyvän ja luotettavan? Pääsykoe ei kummoinen ole ja jokaiseen ammattikuntaan mahtuu siihen soveltumattomia yksilöitä. Myös poliisiin.

Toivottavasti tämä kaikki johtaa siihen, että saadaan täysin puolueettoman tutkinnan alle henkilöt, joista olen kertonut ja ne, joita en ole vielä maininnut. Blogini on levinnyt mielettömällä tavalla ja saanut tajuttoman määrän lukijoita erittäin lyhyessä ajassa. 

Suuri kiitos jokaiselle lukijalle ja erityisesti heille, jotka ovat tietoa blogista jakaneet.