Keissi 10: Vakavan rikoksen tunnustaminen ja pelko kiinnijäämisestä

Tämän tekstin henkilö on sama, joka on esiintynyt mm. juoponheitto- ja rappuunheittokeisseissä. Hän on sama mies, jonka kerroin aiemmin herättäneen rapun alla olevan kodittoman lyömällä tätä useita kertoja kasvoihin poliisin raskailla hanskoilla. 

Sama mies istuu nykyään Poliisihallituksessa ja on hakenut ainakin omien tietojeni mukaan vielä syksyllä 2021 poliisilakimiehen virkaa. Oman ymmärrykseni mukaan henkilön kuuluisi olla sen sijaan epäiltynä törkeistä rikoksista. Sen tiedän, että kyseisen henkilön tekemisistä on ollut useampikin tietoinen ennen kuin edes on alettu etsiä todistajia paperille.

Tämä keissi ehkä selittää osaltaan omaa epäluottamustani Poliisihallitusta kohtaan. Tällaisia ihmisiä on korkeissa viroissa päättämässä tärkeistä asioista ja valvomassa poliisin toimintaa. Mies, jota Itäkeskuksen poliisin johto aikoinaan esteli kaikilla mahdollisilla tavoilla pääsemästä päällystökoulutukseen, on kelvannut Poliisihallitukselle; huhujen mukaan miehestä kaavailtiin uutta Poliisiylijohtajaa. Jos näin on, ulostuloni on ollut enemmän kuin hyvin ajoitettu.

Tässä tapauksessa minä olen siis todistajana tunnustukselle ja toivottavasti vielä koittavassa oikeudenkäynnissä olen valmis vannomaan valan virkavastuulla, niin kuin virassa olevat poliisitkin. Jos silloin jää kiinni valehtelusta, teko on huomattavasti enemmän rangaistava teko, kuin että siviili valehtelisi oikeudessa.

Itse tapahtumaan. Olimme viettämässä hiljaisen yövuoron lepohetkeä kyseisen miehen kanssa Helsingin Vuosaaren kaatopaikalla. Olin jo vuoron alussa havainnut, että parini oli silmin nähden ahdistunut. Jokin selkeästi vaivasi normaalisti erittäin rentoa ja rauhallista miestä. Huumoria työvuoroissa riitti yleensä loputtomiin.

Kun olimme hetken olleet parkissa kaatopaikalla, työparini katsoi minuun ja sanoi: ”Hei Joakim, jos kerron sulle jotain, voinko luottaa, ettet tule kertomaan sitä koskaan kenellekään? Et edes omalle vaimollesi?” Vastasin, että totta kai, kerro mikä on hätänä.

Työparini ei koskaan vitsaillut vakavilla asioilla varsinkaan kertomalla jotakin näin vakavaa, ikään kuin huumorilla vedättäen. Hän oli silmin nähden ahdistunut ja tuskainen, joten totta kai sanoin hänen voivan kertoa minulle, mistä on kyse.

Hetken hiljaisuuden jälkeen hän rupesi kertomaan. Työparillani oli vakiparina henkilö, josta olen kertonut muissakin keisseissä, mies joka räjähti nollasta sataan sekunnissa. Hän ja työparini olivat mukana rappuunheittokeississä ja juoponheittokisassa. Nämä kaksi herraa olivat kyllä kohtalaisen kaamea partio Itäkeskuksen piirissä useiden vuosien ajan.

Tarina meni joten kuten niin, että he olivat olleet viemässä pokaa säilöön. Hermo oli mennyt ja he olivat paiskanneet hänet putkan seinään. Tarkkaan en muista, oliko kyse Kisahallin putkasta, Itäkeskuksen kopeista vai Poliisivankilasta. Sen verran shokeeraava kertomus oli, että ikävä kyllä tällainen yksityiskohta ei jäänyt muistiini. Myöskään ajankohtaa en muista/tiedä, mikä tekee tutkinnasta haastavan. Toivottavasti poliisi kuitenkin tekee kaikkensa, jotta tämä saadaan selvitettyä. Tapahtuma ja tekijät ovat kuitenkin tiedossa.

Hän jatkoi kertoen, että seinään paiskaamisen yhteydessä uhri olisi vammautunut – saanut jonkin tason aivovamman. Kameroita oli kuulemma käsitelty ja luonnollisesti juttu oli jälleen raportoitu siten, että uhri on ollut vammautunut jo ennen putkaan viemistä tai kaatunut itse putkassa – kameroiden toki ollessa pimeinä. Parini mukaan uhri ei ollut aamulla ollut tietoinen, mitä on tapahtunut, koska vammat olivat olleet sitä tasoa, että muistikuvia ei ollut. Heittämisestä oli aiheutunut aivovamma ja jonkinlainen halvaantuminen.

Työparini ei missään vaiheessa ollut huolissaan, mitä uhrille oli käynyt, vaan jäävätkö he kiinni. Saattaisiko uhri muistaa jotakin ja oliko kamerat saatu pimennettyä siten, ettei seinään paiskaaminen näy?

Voin vannoa henkeni kautta, että työparini puhui takuulla totta. Mies ei koskaan vitsaillut tämän tyylisistä asioista, ja siinä vaiheessa, kun hän tätä kertoi, olin jo luottohenkilö. Mistään testistäkään ei siis takuulla ollut kyse. Hänen ahdistuksensa selvästi väheni saatuaan purettua tuskaansa. Muistan, kuinka olin niin järkyttynyt, että vain rauhoittelin pariani ja vakuuttelin kaiken kyllä selviävän. Kun parini oli kertonut asian loppuun, hän kiitti minua suuresti siitä, että kuuntelin ja vaikutti kun häneltä olisi kadonnut kilokaupalla taakkaa harteilta.

Työparini on nykyään monen lähteeni kautta nykyään kuin kävelevä ilmeetön lakikirja; mies, joka ei todellakaan tällaisista tapahtumista rupeaisi kertomaan, jos asia ei olisi totta.

Tämä juttu on ollut yksi vaikeimpia pitää sisälläni. Voitte vain vain kuvitella, kuinka vaikea. Aluksi en uskaltanut siitä kertoa edes lähipiirilleni, enkä ole uskaltanut puhua muutoinkaan kenellekään koskaan ennen tätä.


Rikos ei ole vanhentunut, sillä myös oman oikeustajuni mukaan tutkittavana nimikkeenä on vähintäänkin törkeä vammantuottamus, törkeä pahoinpitely ja pahimmillaan jopa tapon yritys. Poliisin jos kenen pitää ymmärtää ja tietää, että jos henkilön paiskaa betonisen putkan seinään, siinä voi todellakin henki lähteä. Onhan vastaavanlaisia tapahtumia nähty.

Kuten muissakin keisseissä, myös tässä olen valmis katsomaan entistä pariani silmiin vaikka minkä valheenpaljastusmenelmän kanssa ja selvittämään, kuka puhuu totta ja kuka ei.

Juttu on esiselvityksen yksi tärkeimpiä keissejä, ja syy suureen huoleeni keissejä tutkineen poliisirikostutkijan hyllytyksestä on, että tiedän hänen tutkineen tätä kovasti ja ketään kumartelematta.

Nykyään Poliisihallituksessa istuva poliisi heitteli ihmisiä rappuun kilpaillen, kuka heittää sammuneen juopon pisimmälle. Hän herätteli kodittomia lyömällä hanskoilla useita kertoja kasvoihin yms. Siinä on miettimistä, minkälaisia henkilöitä maamme korkeimmassa poliisijohdossa pahimmillaan istuu.

Ja mikä surullisinta, tällaiset henkilöt jos ketkä osaavat tuhota ja manipuloida kaikkea aineistoa, joka voi liittää heitä vastaavanlaisiin rikoksiin. Kun kerran herra Poliisiylijohtaja kysyi, että näyttäkää hänelle yksikin henkilö Poliisihallituksesta, jonka voi erottaa, niin vaikka tästä henkilöstä voisi aloittaa.

Julkaissut poliisirikokset

Olen 39 vuotias mies Helsingistä. Tosiaan entinen poliisi kuten etusivulla kerron. Nykyään teen musiikkia ja yritän elää mahdollisimman hyvää elämää masennuksen kanssa joka aikanaan laukesi poliisina.

9 vastausta artikkeliin “Keissi 10: Vakavan rikoksen tunnustaminen ja pelko kiinnijäämisestä

  1. Tästä tulee mieleen se joitain vuosia sitten paljon uutisoitu tapaus, jossa vanki oli kuulustelun yhteydessä törkeästi pahoinpidellyt poliisia ja kun kyseinen vanki sitten kuoli seuraavana yönä putkassa, niin poliisit väittivät, että hän oli tehnyt itsemurhan hakkaamalla päätään seinään. Uskoo ken tahtoo. Törkeään rikokseen vanki syyllistyi, mutta ei se silti murhaan oikeuta.

    Tykkää

    1. Tämä tapaus, josta olet maininnut on yksi, jota toivoisin että kaivettaisiin enemmän. Kuolemansyytutkinnat yms. Olen kirjoitellutkin, että olin niihin aikoihin töissä ja erikoinen ilmapiiri oli ja kaikenmaailman huhuja liikkui.

      Vaikka tosiaan olisi tehnyt mitä, poliisi ei ole tuomari. Eikä varsinkaan pyöveli.

      YT Joakim

      Tykkää

    2. No kaipaamaan ei jäännyt kukaan. Ei silti, miten sattuki tappamaan ittensä tekosensa jälkeen varsinkin kun oli ilmeisesti just kehuskellu ”kavereilleen” asiasta.

      Tykkää

  2. En muista aikaa, enkä niitä muita jotka olivat näkemässä, enkä muista nyt ihan kaikkea mutkerron kuitenkin mitä minulle kerrottiin…. Aikamoinen satusetä.

    Tykkää

    1. Yritäpä itse muistaa aivan tarkkaan yksityiskohtia, kuten tarkkaa ajankohtaa yli kymmenen vuoden takaa. Muistan kuitenkin teon kuvauksen ja tekijät. Kuten aiemminkin, niin kannan myös vastuun sanoistani ja seison niiden takana. Olisi todella hullua lähteä satuilemaan tämän tason asioista.
      Kaikki muuhan tuossa on paitsi ajankohta ja oliko kisahalli vai poliisivankila.

      Tykkää

    2. espoo sillon joskus aarnion aikaan 90 luvulla, olin nuori, poliisit tuli kotoa hakemaan porraskäytävään kun päästiin tunsin potkun selässäni olin raudoissa kädet seläntakana, poliisi siinä ystävällisesti vaan avitti kohti maijaa onneksi sain jalat kuitenkin pitämään eikä käynyt kovin pahasti, muistakaa poliisi on ystävä sanoo poliisi, itse kartan tuota ryhmää kuin ruttoa vielä vanhanakin ja saman opetan lapsilleni. kiitos

      Liked by 1 henkilö

      1. Sama täällä. Poikani on kuusitoistavuotias nörttipoika, lainkuuliaisempaa saa hakea, ei ota alkoa, ei tupakoi, ei hillu ulkona. Vaan poliisista olen pojalle silti kertonut, että Suomen poliisi on pahin rikollinen tässä masssa, ja että pitää huolen ,ettei koskaan ikinä joudu näiden kanssa mihinkään tekemisiin. Itsellänikin on puhtaat paperit, ja taidan olla nörtti itsekin, mutta poistumattomat traumat poliisista kauan sitten, kun poliisi lähti kimppaan minut melkein ruumishuoneelle hakanneen eksmieheni kanssa.

        Tykkää

  3. Mä en nyt oikein ymmärrä, miksi et sitten tee näistä ”karmivista” tapauksista r-ilmoitusta, jos kerran tiedät tekijän/tekijät ?
    Aivan turhaa nillittämistä asiasta, jos todistajana ei asialle mitään tee. Retostelee vain ja kauhistelee juttuja vaikka itse voisi asiaa viedä eteenpäin.
    Ja, sinä et ole se joka rikosnimikkeet päättää, ja samalla vanhentumisajan, joten hiphop nyt tekemään mitä rehdin ex-poliisin täytyy.

    Tykkää

    1. On mennyt nyt varmaan vähän ohi, että kaikki tapaukset ovat poliisin itse aloittamassa esiselvityksessä. Olen käynyt kuultavana jokaisesta tapauksesta, eli olen tehnyt kaiken mitä itse asialle voin tehdä.

      Yt Joakim

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: